lauantai 31. elokuuta 2013

Kristiina Vuori: Siipirikko (ja historiallisen viihderomaanin puolustuspuhe)



Yksi hyvän kirjan merkeistä on, että kirjan tarina ja henkilöhahmot palaavat vielä jonkin aikaa lukemisen jälkeen mieleen.

Minä olen viiime aikoina miettinyt Kristiina Vuoren Siipirikon päähenkilöä, nuorta orjatyttöä Seljaa, ja hänen monivaiheista elämäänsä 1300-luvun Suomessa. Selja on sekä uhri että pärjääjä, samaan aikaan oikeudentuntoinen sekä häikäilemätön. Voinen paljastaa, että Selja pakenee orjuuttajansa Mielon luota keinoja kaihtamatta: veri vuotaa, ruumiita tulee ja Selja varastaa vielä rälssitalon perillisen identiteetinkin. Tämä kaikki on kerrottu jo kirjan takakannessa. Siinä mainitaan myös Aijo, ritari, johon Selja tuntee palavaa mutta epätoivoista rakkautta. Eräs kirjassa tärkeä hahmo on kotka jota Selja kasvattaa metsästyslinnuksi. Metsästyslinnuista ja etenkin kotkan kasvatuksesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

Lähestyin Seljan tarinaa historiallisena viihderomaanina. Aikakauden kuvaus tuntui ainakin minusta uskottavalta. Vuori on nähnyt vaivaa pienissäkin yksityiskohdissa: hän kuvaa tarkoin mm. vaatteita ja käyttää vanhahtavaa sanastoa. Esimerkiksi kuukausien nimet eivät vastaa lainkaan nykyisiä, mutta kirjan lopussa on sanasto sekä myös kirjailijan puheenvuoro kirjan tekemisestä ja keskiaikaisen maailman kuvaamisesta kirjallisin keinoin - kiitos niistä.

Kuten sanottua, Seljan elämä on hyvin monivaiheinen. Hämmästyin ja vähän suutuinkin, kun kuulin kirjan jo luettuani, että Keskisuomalaisen lehtikritiikissä juonta ja oikeastaan koko teosta on pidetty melkoisen epäuskottavana.

Eikö tietynlainen liioittelu ole juuri tämän genren ominaispiirteitä! Jos historiaan sijoittuvan romaanin esittely lupaa romantiikkaa, niin lukija odottaakin "elokuvamaisia" hahmoja ja monimutkaisia juonenkäänteitä. Kun luin joulun aikaan Kaari Utrion viime syksynä uutena painoksena julkaistua esikoisromaania Sunnevaa, muistan hehkutelleeni heti alussa ystävälleni, että en ole lukenut vielä montakaan sivua, ja silti on ollut jo väärinkäsityksiä, rakkautta, taisipa olla erotiikkaakin. Sunneva oli minusta ihana kaikessa rönsyilyvyydessään ja juonenpyörityksessään. Siipirikko on hieman hillitymmin kirjoitettu, mutta samaa löydän siitäkin: tarkasti rakennetun miljöön ja sinne sijoitetun mielikuvituksellisen seikkailun. (En kyllä haluaisi itsetarkoituksellisesti verrata Vuoren tai kenenkään muunkaan historiallisia (viihde)romaaneja kirjoittavan kirjailijan teoksia ihailemaani The Kaari Utrioon, mutta näemmä teen sen, niin kuin kaikki muutkin tästä genrestä kirjoittavat.)

Kesken närkästyneisyyteni törmäsin sattumalta Vuoren haastatteluun tämänkesäisessä Kotiliedessä (nro 13/2013). Siinä Vuori kertoo, että hänelle ei ole ollut kirjailijana muita teitä kuin lähteä juuri romanttisen historiallisen viihteen pariin:


Kristiina Vuorelle ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Romantiikkaa keskiaikaisesta Suomesta kirjoittajavalle Vuorelle historiallinen viihde on ollut intohimo lapsesta asti. Tarinat menneisyydestö olivat pakoa todellisuudesta ja mielikuvituksen innoittaja. Nyt ne ovat hänelle ammatti,

- Olin koukussa Catherine- ja Angelika-sarjoihin. Romanttiset seikkailut herättivät kiinnostukseni historiaan, Vuori kertoo.


Minä en ole lukenut noita Vuoren maitsemia sarjoja, mutta olen aina halunnut aika ajoin nautiskella juuri historiallisesta viihteestä, nimenomaan tästä yhdistelmästä. Historiallisen romaanin on oltava uskottava ja mielellään kuvattava oikeita tapahtumia ja henkilöitä, mutta historiallisen viihderomaanin taas pitää tarjota muutakin kuin uskottavuutta. Siinä Vuori on onnistunut minusta hyvin. Vaikka Siipirikko on pitkä teos, se on eheä kokonaisuus. Vuori ei sorru esimerkiksi kertaamaan tapahtumia tuon tuosta ja luettelemaan faktoja kuin omaa tietäväisyyttään korostaen, eikä hänen päähenkilönsä ole kuitenkaan täysin liioiteltu supersankaritar. Vaikka olin nuorena Ayla-fani, olen jättänyt viimeisimpiä Jean M. Untinen-Auelin teoksia kesken em. syiden takia.

Ja vielä: Keskisuomalaisen kirjoituksessa kehotetaan lukemaan tällaisia "lukuromaaneja" talven tuiskuissa sohvalla maaten, kun ei halua lukea vaativaa kirjallisuutta. Pah. Minusta lukuromaaneilla on paikkansa ympäri vuoden ja monissa tilanteissa. Voisin lukea Vuorelta lisääkin viihteellisiä lukuromaaneja.

Kirjasta löytyy googlaamalla paljon arvioita. Kirjaan ja kirjailijaan voi tutustua myös Facebookissa.

Jos keskiaika kiinnostaa, vinkkaan pariin kiinnostavaan tietokirjaan. Hannele Klemettilän Federigon haukka kertoo ihmisen ja eläimen suhteesta keskiajalla ja juuri äskettäin Art Houselta ilmestyi myös kiinnostavan kuuloinen teos Keskiajan puvut.




Kristiina Vuori: Siipirikko. Tammi, 2013. Päällys Marko Taina, päällyksen kuvat Elisa Lazo De Valdez / Corbis / Skoy ja Getty Images

(kirja saatu yllätysarvostelukappaleena)

tiistai 27. elokuuta 2013

10 + 7 kesämuistoa




Huomasin Paulan Luen ja kirjoitan -blogista haastaneen minut muistelemaan kuluneen kesän hyviä ja huonoja asioita. Kiitos Paula! 

Ennen listaamista kertaan vielä muisteluhaasteen säännöt: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle."

Ja tässä minun vastaukseni siinä järjestyksessä kuin ne tulivat mieleeni.

 Hyviä asioita kesässä 2013



1. Viron-matka

Teimme mieheni kanssa vajaan viikon Viron-ympärimatkan ja näimme monta valtavan kiinnostavaa paikkaa ja asiaa. Olen palannut ajatuksissani usein etenkin Peipsijärven seudulle, jossa pääsi kuin matkalle menneeseen aikaan. 




2. Valokuvaus

Olen viettänyt tänään sairauslomapäivää kotona ja käynyt läpi kuvakansiotani. Huomaan, etten ota ollenkaan kuvia talvisaikaan, mikä kertonee mielipiteestäni talvea kohtaan. Kesällä sen sijaan vaellan pellonpientareella tuon tuosta. Tänään leikin kuvankäsittelyohjelmalla ja yhdistelin lempikuviani ja -runojani. 


3. Saunaremontti

Olemme asuneet talossamme kahdeksan vuotta emmekä ole tehneet keittiöremonttia lukuun ottamatta juuri mitään kodinkunnostustoimenpiteitä. Tänä kesänä aloitimme kuitenkin vihdoin saunan pintaremontin ihan omin avuin. Puuha oli hauskaa ja palkitsevaa, ja enää saunasta puuttuu vain eräs oleellinen asia, nimittäin kiuas.



4. Terassiremontti


Yllätykseksemme aloitimme myös toisen remontin, osin itse tehdyn ja osin teetetyn terassiremontin. Siitä ei ole kuvia, mutta eräänä iltana nappasin kuvan terassioven ikkunaan liimautuneesta siivekkäästä. Ja jo loppuviikosta voin luultavasti ottaa kuvia ihan valmiista terassista!




5. Hailuoto

Vietimme heinäkuussa myös muutamia päiviä Oulussa, ja pääsin vihdoin tutustumaan Hailuotoon. Se oli upea, upea paikka! Haluaisin joskus vuokrata Hailuodosta mökin ja viettää aikaa rannoilla vaellellen, lintuja ja tyrskyjä katsellen. Tästä lähtien haluan aina Oulussa käydessäni käydä myös Hailuodossa.



7. Klovharu

Kesän, ellei elämäni, kohokohtia oli päästä Tove Janssonin Klovharulle! En todellakaan tiedä, montako kertaa olen palannut sinne ajatuksissani. Tämä oli muutenkin ihastuttava rantojen kesä, ja pari kiinnostavaa merellistä retkeä on vielä tiedossa, onneksi.




8. Lukuyö ulkona

Vain minä, kirjat, kamera, vähän viiniä ja eläimet. Eläimiä ei kyllä näkynyt, mutta muuten oli täydellistä.




9. Onni

Tässä listassa lueteltujen asioiden lisäksi olen tuntenut usein onnea ylipäätään siitä, että on kesä ja että kaikki on hyvin. Myös taide tekee minut onnelliseksi; kuva on hailuotolaisesta taidenäyttelystä. Asetelma on mielestäni vastustamaton.




10. Mielenrauhattomuus unelmieni talon takia

Hingun milloin minkäkin rötiskön perään enkä voi katsoa Uusi elämä maalla -ohjelmaa ilman verenpaineen nousua ja sydämentykytystä. Tässä maailmassa on kuitenkin vain yksi talo, jonka olen halunnut aina omakseni. Nyt se on myynnissä, tarjousaikaa on tämän viikon perjantaihin. Minulta puuttuu talorahat. Olen solmussa itseni kanssa, voiko tarjota hyvin vaatimatonta summaa vain siksi, että on edes yrittänyt.


Huonoja asioita kesässä 2013




1. Aika menee niin nopeasti

Miksi on jo melkein syyskuu? Miksei kesä jatku? Pidän kyllä syksystäkin, mutta se tekee, minut myös voimattomaksi ja huolestuneeksi, koska se enteilee väsyttävää talvea. 




2. Kissat sairastivat

Yhdellä kissalla oli vatsatauti kolme viikkoa, toisella viikon. Sääliksi kävi. Nyt karvapojat ovat onneksi olleet kunnossa jo toista viikkoa, joten arvelemme, että (ilmeisesti) loiset/madot on häädetty.




3. Laiskottelu

Enpä tietenkään tehnyt puoliakaan niistä asioista, joita kuvittelin kesän mittaan tekeväni. Aloitin lenkkeilyn, tulin kipeäksi. Yksi kirjahylly jäi raivaamatta. Ja jos joskus lukisin edes yhden valokuvausoppaan ja keskittyisin hetkeksi siihen, miten kuvia teoriassa otetaan, saisin kamerastani paljon enemmän irti. Ja jos jaksaisin hiippailla ulkona aamuhämärissä, näkisin vaikka mtä. Syyskesän paras puoli on muuten minusta se, että iltaisin on tunnelmallista katsoa, miten usva ryömii pellolta - ja aamuauringossa hohtava usva vasta taianomaista onkin.


4. Blogilaiskottelu

Vaikka lopetin Lilyssä bloggaamisen, en oikeasti ajatellut olla kuukautta lukematta ja bloggaamatta. Vaan kai kirjabloggarikin saa hylätä kirjallisen elämän hetkeksi. Olen muutenkin yrittänyt nyt vältellä tietokonetta, koska ainakin hartiani ovat sitä mieltä, että ihminen voi tehdä muutakin kuin nököttää koneen ääressä. 

Voi olla, että bloggailen vielä tällaisia niitä-näitä-höpinöitä elokuussa. Päätin juuri, että palaan kirja-arvioiden pariin syyskuussa. Tiedoksi. :)





5. Haikeus

Luonto, kohtaamiset, uudet paikat, kauniit kuvat, runot, kesä... Kaikki se tekee myös haikeaksi. Pääsenkö tänne vielä uudelleen, muistanko tämän vielä myöhemmin? Oulun-reissulla hieman haikeaa oli muuten se, ettemme tavanneet blogihaasteen antaneen Paulan kanssa, vaikka niin oli etukäteen suunniteltu.


6. Kirjoittamattomuus

Pitkästä aikaa mielessäni on pyörinyt runonpuolikkaita ja tarina-aihiota, mutta en ole laittanut niitä muistiin. Luotan, että ne pysyvät mielessä, jos niin on tarkoitettu. Vaan pysyvätkö? Miten te, jotka kirjoitatte enemmän, toimitteko? Annatteko ideoiden hautua mielessä vai laitatteko ne heti ylös ja jos, niin minne?




7. Mielenrauhattomuus unelmieni talon takia

On ihanankamalan riipivää, kun se talo on myynnissä. Tulen luultavasti hulluksi ennen kuin viikko on ohi.


Haasteen ideana on siis keksiä 10 hyvää ja huonoa asiaa kesästä, mutta onneksi löysin vain seitsemän huonoa. Ja hyviä olisi toki enemmänkin, sellaisia jatkuvia hyviä asioita.


Siirrän haasteen edelleen Reetalle, Marissalle sekä Norkulle.


maanantai 19. elokuuta 2013

Toiveena teemalukeminen



Tulipa todistettua, että lukujumituskin on asia, joka lähtee sillä millä se on tullutkin. Viikonloppuinen puolikuntoisuus pakotti lojumaan ja lukemaan – ja lukeminen alkoi taas tuntua oikein mukavalta. Ainakaan en halunnut vaihtaa sitä netissä roikkumiseen, television katseluun tai muuhunkaan rauhalliseen toimintaan. Halusin vain lukea. Ja minä luin.

Lopetin eilen Kristiina Vuoren Siipirikon ja bloggailen siitä lähiaikoina. Aloitin myös elämäni ensimmäisen Kazuo Ishiguron kirjan, enkä bloggaile siitä aivan lähiaikoina. Nyt aloittamani Silmissä siintävät vuoret -teoksen lisäksi aion nimittäin tutustua myös romaaneihin Ole luonani aina sekä Pitkän päivän ilta ja kirjoittaa aikoinaan niistä kaikista.

Siipirikko on tiiliskiviromaani. Oli antoisaa liikkua kauan yhden ja saman tarinan maailmassa. Yhtä antoisaksi kuvittelen sen, että tutustun uuteen kirjailijaan heti useamman teoksen verran. Ja tänään tilasin kirjakaupasta kolme runokirjaa. Luulen, että tänä syksynä haluan lukea kirjailijoihin, genreihin ja teemoihin keskittyen, ainakin välillä. Jos lukisi yksittäisteoksia työmatkalla ja kotona keskittyisi laajempiin kokonaisuuksiin, tavalla tai toisella?





Olen miettinyt heinäkuista lukemisyötänikin, jonkinlaista kirjallista puolimaratonia, ja etenkin toissakesäistä Märta Tikkas -teemaviikonloppua. Nuo lukutempaukset ovat olleet ihastuttavia ja elähdyttäviä - aion nyt käyttää inhokkisanaani ja luonnehtia niitä voimaannuttaviksi. Olen jotenkin lukemisen ytimessä, kun tunnen suurta onnea siitä, että saa lukea eikä ajatuksiin mahdu muuta kuin lukeminen.

Päätinkin jo, että haluan pitää kuin Märta Tikkas -teemaviikonlopun jatko-osana Henrik Tikkas -viikonlopun joskus loka–marraskuussa. Kirjoittelen asiasta tarkemmin, kun se on ajankohtaista: olisi hauskaa, jos joku muukin innostuisi tikkastelemaan samoihin aikoihin.

Entä mitä muuta? En halua sitoutua pitkäkestoisiin enkä suurisuuntaisiin kimppalukuihin tai muihinkaan lukutempauksiin, en halua yhtään varsinaista lukuhaastetta –  mutta löytyisikö muita pienistä lukutempauksista innostuvia? Olisiko vaikkapa Eeva Tikka- tai Eeva Kilpi -viikoista tai viikonlopuista kiinnostuneita - vai onko parempia kirjailijaehdotuksia? Pari vuotta sitten syksyllä keksin runohaasteen, jossa bloggarit julkaisivat lempirunojaan. En ole enää aivan varma tuon haasteen tekijänoikeudellisuudesta, mutta olisiko runokirjahaasteessa mitään ideaa? Ihmiset voisivat esitellä lempirunokirjojaan ja kertoa, miksi ne ovat tärkeitä.

Eli: kerro, jos olet kiinnostunut kirjailijateemaviikonlopuista tai muista teemallisista mutta lyhytkestoisista lukutapahtumista. Tai jos olet jo suunnitellut vastaavanlaisia tapahtumia, vinkkaa ihmeessä!

Päätän bloggaukseni jo tavaksi tulleeksi "Lähden ulkoilemaan" -ilmoitukseen. Lähiseudullamme on näkynyt viime aikoina niin paljon eläimiä riveissä, että pitää taas lähteä katsomaan, millaisia eläinyhdistelmiä ja -muodostelmia tänään näkyy. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!




sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lukujumituksen poistoa, eli paluu lukemiseen ja Bloggeriin




Hei pitkästä aikaa tästä osoitteesta! Lopetin Lilyssä bloggaamisen, ilmoitin kirjablogitauosta ja lopetin lukemisen.

Muu oli harkittua, mutta lukemista en ollut ollut aikonut lopettaa. Olen järjestellyt kirjahyllyjämme koko kesän ajatuksenani, että kun ne ovat vihdoin kurissa ja ojennuksessa ja kirjat kaikin puolin mallikkaasti riveissä ja vain lempikirjat jäljellä, antaudun omille suosikkikirjoilleni ja niille lukuisille teoksille, jotka vielä odottavat mahdollisuutta näyttää, onko niistä suosikeiksi...

Ennen tätä viikonloppua en kuitenkaan lukenut pariin viikkoon käytännössä mitään, eikä heinäkuun kirjapinokaan ollut kovin korkea.

Kun arki alkoi, ostin "kaikkien" jo lukeman kirjan eli Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-teoksen työmatkakirjaksi, vieläpä trendikkäästi pienenä mikikirjana. Pidän mikistä formaattina, mutta vain työmatkoilla. Jostain syystä miellän mikin niin voimakkaasti matkakirjaksi, etten ole ottanut kirjaa kertaakaan esille kotona. Taistelu ei ole edennyt muutenkaan juuri alkua pidemmälle. Vika ei ole kirjassa. Se on sujuva, tarkka, hieman röyhkeä, skandinaavinen, juuri sellainen elämäkertaromaani, joista pidän. Olen kyllä kieltämättä pohtinut, olenko todella utelias ja suorastaan tirkistelynhaluinen, kun aina innostun tällaisesta kerronnasta. Törmäsin tänään lenkillä ystävääni ja hän kertoi myös aloittaneensa Taisteluni, muttei kuulemma saa siitä otetta.

Ei se ole siis minuakaan pitänyt otteessaan kuin toisinaan työmatkoilla. Kun en lue kirjaa, luen arvatenkin blogeja ja Facebook-päivityksiä, satunnaisesti uutisartikkeleitakin. Hankin jokin kuukausi sitten älypuhelimen, koska ajattelin, että se on hyvä työväline. Toistaiseksi se on vähentänyt työmatkakirjallisuuden lukemista, enkä voi kehua käyttäväni puhelinta aina erityisen älykkäästi.

Yöpöydältäni on löytynyt viime viikkoina lähinnä aikakauslehtiä ja useita heti ensisivuilla hylättyjä romaaneja.

Loppuviikosta aloin jo hermostua: haluan vielä lukea kokonaisen kirjan. Mietin, millä lukujumitus on yleensä lähtenyt. Aloin pohtia, mikä kirja olisi sujuva, mukava, helppo, kiinnostava, koukuttava, nostalginen ja lukemisen ilon nostattava. Kokemuksesta tiesin, että lukujumituksen purkamiseen tarvitaan erityisen sympaattinen ja tarpeeksi helppo teos.

L. M. Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny löytyi omasta hyllystä ja osoittautui täsmäkirjaksi lukuhalun herättelyyn. Hieman hassussa romaanissa ei ole niin paljon huumoria kuin joissakin muissa Montgomeryn teoksissa, mutta muuten kaikki oli paikallaan. Kirja kertoo rikkaan liikemiehen mallikelpoisesta pojasta, joka pestautuu syrjäseudulle opettajan sijaiseksi ja löytää ihanasta hedelmätarhasta kuvankauniin orpotytön, Kilmenyn. Kilmenyn täydellisyydessä on yksi suuri särö: hän on mykkä. Romanttisessa tarinassa on rakkautta, väärinkäsityksiä, murhanhimoa, juoruja ja kyläyhteisön moraalin ja tapojen analysointia, ystävyyttä, luonnon ihastelua, psykologista sanomaa ja tietenkin onnellinen loppu. Oikein montgomeriläinen paketti. Suosittelen tyttökirjanostalgianälkään. Varoitan kirjan aiheuttamasta matkakuumeesta. Jos ei minun, niin edes jonkun tuttuni on joskus päästävä Montgomeryn maisemiin!

Juuri kun olin lopettelemassa Montgomeryä, kuulin ystävän jo saaneen hyppysiinsä Kaari Utrion uusimman romaanin. Olen seurannut tuon kirjan valmistumista kiinnostuneena Utrion Facebook-sivun kautta, mutten ollut ymmärtänyt, että kirja on jo kaupoissa. Voi että, haluan lukea sen mahdollisimman pian!

Kilmenyn herättämä romantiikan nälkä ja Utrion kirjan nostattama toive historiallisesta romaanista saivat muistamaan, että minullahan on Kristiina Vuoren Siipirikko. En ole lukenut Vuoren esikoista, mutta Siipirikkoa hotkaisin eilen kertaheitolla lähes sata sivua. 1300-luvun Karjalaan sijoittuva orpotytön tarina vaikuttaa täysveriseltä historialliselta romaanilta. Siinä on julmuutta ja seikkailua, paljon kiinnostavia ja uskottavan tuntuisia yksityiskohtia, takakansi lupaa romantiikkaakin. Palaan asiaan, kun olen saanut luettua koko kirjan - ehkä ensi viikolla, seuraavalla viimeistään. Oikeasti minua ei lievästä hermostumisesta huolimatta huolestuta, jos välillä tulee luettua hieman tavanomaista vähemmän.

Se taas huolestuttaa, ettei kesäisiä iltoja ole tänäkään vuonna loputtomasti. Lähdenkin nyt kameran kanssa lähipelloille seuraamaan, miten uuttukyyhkyt kokoontuvat jo hieman syysmuuttajien oloisina.

Niin ja minun syysmuuttoni Bloggeriin on nyt sitten tehty. Toivottavasti täällä on vielä lukijoita vastassa!

Kysynkin uusilta ja vanhoilta lukijoilta, mitä kuuluu. Mitä luet nyt? Entä millainen kirja poistaa sinun lukujumituksesi?