perjantai 27. joulukuuta 2013

Vuosi kuvina -haaste ja kymmenen tärkeää kirjaa



Facebookissa on jo jonkin aikaa kiertänyt haaste, jossa haastetun pitää listata kymmenen itselleen tavalla tai toisella tärkeää kirjaa*. Minäkin tulin haastetuksi kolmeltakin suunnalta ja vaikka olen bloggausvuosinani listannut (näitä samojakin) kirjoja eri näkökulmista lukuisia kertoja, julkaisen "mukanani kulkeneiden kirjojen listan" täällä blogissakin. 




1. Claudie Gallay: Tyrskyt
Vinksahtaneisiin tunnelmiin Normandian rannikolle vievä surumielinen ja luonnonläheinen tarina on lohduttanut minua monesti - ja ilahduttanut runollisella, muttei lainkaan makeilevalla kielellään. Haluaisin lukea Gallayta ranskaksi, mutta kielitaitoni ei riitä. Ranska on yksi kirjallisisista suosikkimaistani.




2. Tove Jansson: Haru, eräs saari
Voisin valita koko Tove Janssonin tuotannon, mutta valitsen Harun, koska se on Jansson-kokoelmani helmi, ja eräs elämäni kohokohtia on viimekesäinen Klovharun-vierailu. Nyt jouluna olen tallustellut metsässä ja kuunnellut Muumipeikkoa ja pyrstötähteä äänikirjana: superrentouttavaa!




3. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Satuklassikko, jossa on kiehtova tarina, jännitystä, lämpöä ja huumoria. Mestaritontun seikkailut kestää aikaa ja lukemista. Kun kuulin erään eläkeläismiehen lukeneen Mestaritontun hiljattain ensimmäistä kertaa ja koukuttuneen tarinaan, ilahduin suuresti.




4. Henry Thoreau: Walden - elämää metsässä
Luontofilosofian klassikko on kiinnostava, tärkeä, aina ajankohtainen. Minua se muistuttaa myös siitä, että kirjoille kannattaa antaa uusi mahdollisuus. Yhdestä tylsimmistä voi tulla yksi tärkeimmistä.



5. Doris Lessing: Viides lapsi
Doris Lessing on minulle kaikkineen tärkeä kirjailija ja huikean tuotantonsa (ja elämänsä) kautta myös ihailtava henkilö. Viides lapsi on yksi pelottavimmista koskaan lukemistani kirjoista.




6. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Tulevaisuuden kuvitteelliseen Kuusamoon sijoittuva dystooppinen tarina on samaan aikaan hurja ja lempeä, ruma ja kaunis, levollinen ja ajatuksia nostattava. Jos kirjoittaisin itse, haluaisin (vaatimattomasti) kirjoittaa jotain Teemestarin kirjan tapaista.




7. Haruki Murakami: The Wind-up Bird Chronicle
...tai sitten vielä vaatimattomammin jotakin Murakamin tapaista. En ymmärrä, miten hän onnistuu sekoittamaan yksinkertaisista lauseista ja tavanomaisista tapahtumista unenomaisia, samettisen pehmeitä ja aivan hulluja todellisuuksia! Japanikin on viime vuosina kohonnut kirjallisten suosikkimaitteni joukkoon, mm. Murakamin ja Kawabatan ansiosta.




8. Maria Jotuni: Huojuva talo
Huojuva talo on yksi tehokkaimmista kotimaisista klassikoista, mutta melkein mikä tahansa muukin realistinen, sujuva ja yhä hämmästyttävän purevalta ja ajanmukaiselta tuntuva suomalaisklassikko voisi olla tällä paikalla.




9. Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien
Lempirunokoelmani, jonka olen lukenut monta kertaa. Rakastan Kilven runoutta ja myös sitä, että se herätti minussa muutama vuosi sitten ylipäätään kiinnostuksen ja sittemmin rakkauden runoutta kohtaan.



10. Kai Fagerström, Risto Rasa, Heikki Willamo: Viimeiset vieraat
Risto Rasa on toinen lempirunoilijani ja ainoa runoilija, jonka olen löytänyt jo nuorena. Tässä kirjassa hän runoilee ja muut kuvaavat upeita kuvia autiotaloista ja niiden asukkaita. Kirja on hieman surumielinen, niin kuin autiotalot aina ovat, mutta myös todella satumainen ja hienoa - aarre, johon voi palata yhä uudelleen.




***
Autiotaloista puheen ollen: jatkan tällä kuvasarjalla marraskuussa alkanutta vuosi kuvina -haastetta. Viime aikoina on satanut niin paljon, etten ole halunnut viedä kameraa viime kuussa ikuistamalleni vanhalle talonpaikalle tai autiotalolle saakka. Olen kuitenkin kuvannut omaa pihannurkkaa ja nyt jouluna vähän naapuritontin nurkkiakin. Jokin loppuvuoden myrskyistä kaatoi sieltä kuusia. Näky on vaikuttava.


Loppuvuoden synkkä ja märkä metsä taas on ihastuttava. Olen aivan lumoutunut tummanvihreistä sävyistä, metsän tuoksuista, pisaroiden kimmellyksessä ja siitä, että on niin hiljaista. Kuuluu vain tuulen huminaa, veden lotinaa ja satunnaisia lintujen ääniä. Anteeksi vain kaikille talven ja perinteisen joulun ystäville, mutta minusta joulun voisi viettää aina metsässä muumien kanssa!



Mitkä ovat sinulle tärkeitä kirjoja?


*Haasteen säännöt:
Laita statukseesi kymmenen kirjaa, jotka ovat koskettaneet sinua jollain tavalla. Älä mieti liikaa, käytä vain pari minuuttia... Kirjojen ei tarvitse olla suuria tai hienoja. Tägää sitten kymmenen kaveriasi minut mukaan luettuna, jotta näen listasi.








tiistai 17. joulukuuta 2013

Bookswappausta ja raapaletutkailua





Lomailin juuri Roomassa. Reissu oli niin lyhyt, että poikkesin matkaperinteistäni. En käynyt kirjakaupoissa, en ostanut kirjoja.

Mutta nappasin mukaani kirjan Helsinki–Vantaan Book Swap -kirjanvaihtopisteestä.

Book Swap -tila oli raikas ja rauhallinen. Siellä oli kierrätyshylly, ohjeistus tuoda ja viedä luettavaa, pari nojatuolia. Vain piipahdin, sillä en halunnut häiritä kirjahuoneessa lukevaa naista. Book Swap vaikutti kuitenkin oikein suositeltavalta.

Sen sijaan en voi täysin suositella piipahdussaalistani, Suomen Mensan jäsenten kirjoituksista koottua raapalekokoelmaa. Raapaleet ovat sadan sanan mittaisia tekstejä, ja harrastajakirjoittajien tuotokset ovat kovin eritasoisia. Oli kuitenkin kiinnostavaa tutustua tähän genreen. Kierrätän raapaleet tänään edelleen kirjaston kirjapisteeseen.

Tämä bloggauskin on sadan sanan pituinen!



***
Raapaleantologian tiedot:
Olavi Kanervisto (toim.): Raapaleantologia. Sata kertaa sadalla sanalla.
Kansi ja taitto: Tuulevi Paakkanen
Suomen Mensa ry ja kirjoittajat, 2007

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kirjanystävän joululahjat: hyväntekeväisyyttä ja kirjojen kierrätystä



Osallistuin alkusyksystä muiden kirjabloggaajien mukana lukutaitokampanjaan. Jo silloin heräsi ajatus kirjoittaa lähempänä joulua siitä, miten kirjojen avulla voi tehdä hyvää. Postaus on hieman myöhästynyt aiotusta aikataulusta, vaan eipä tämä asia toisaalta ole vanha joulun jälkeenkään...

Siis: vaikka uusi kirja paketissa on ihana joululahja, muitakin kirjallisia lahjaideoita on olemassa.
Tässä minun vinkkini:



World Visionin kautta lahjaksi voi antaa kirjan tai muuta koulutukseen ja oikeuksiin liittyvää.

Kirkon ulkomaanavun Toisenlainen lahja -sivuston kautta voi lahjoittaa esim. koulutarvikkeet.
Lahjaksi voi antaa myös lukutaidon.

Unicefin lahjakaupasta löytyy myös mm. koulutarvikkeita sekä lukukirjoja.

Pelastakaa lapset ry. suuntaa lahjoitusvaroja myös koulutukseen.


Lisäksi kannattaa pistää ystävän lahjapakettiin oma, tarpeettomaksi käynyt kirja tai antaa se kirjankierrätykseen. Kirjalahjoituksia voi tehdä esimerkiksi kierrätyskeskuksille, kirjastoille ja sairaaloille.  Kysy tosin ensin esim. sairaalalta, voitko tuoda kirjoja. Joulupatoihin ja muihin lahjakeräyspisteisiin voi viedä myös kirjapaketin.

Tai, käytän hyväksi taannoiseen kirjastokeskusteluun tullutta hyvää ideaa, anna lahjaksi lukuhetki esim. pienelle lapselle tai vanhukselle.


Kerro oma vinkkisi! Minä aion ostaa tänäkin vuonna kirjallisen hyväntekeväisyyslahjan, antaa lahjaksi uusia ja vanhoja kirjoja sekä viedä kirjojani Espoon kierrätyskeskukseen.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kotiseutukirjallisuuden lukuhaaste: Espoo-kirjoja


Lanseerasin lokakuussa kotiseutukirjallisuushaasteen. Tässä lukuhaasteessa ei ole aikarajoja eikä sen koommin sääntöjäkään: kantava idea on tutustua kirjallisiin tarinoihin, jotka sijoittuvat lukijan omille kotikulmille.

Mainitsin aloituspostauksessa espoolaiskirjoiksi Leena Lehtolaisen dekkarit sekä Raili Mikkasen Aurora, keisarinnan hovineito -nuortenromaanin, joka kertoo Aurora Karamzinista ja Träskandan kartanon seudusta. Noudinkin Sellon kirjastosta Lehtolaisen ensimmäisen teokseni Ensimmäinen murhani, Mikkasen romaanin sekä Reima T. A. Luodon toimittaman, espoolaisia kirjailijoita esittelevän teoksen Espoo -kirjailijoiden kaupunki.

Viime viikolla kuljin työmatkani Maria Kallion kanssa. Olen lukenut aika monta teosta Leena Lehtolaisen tuotannon alkupäästä, ja olin siinä käsityksessä, että Maria Kallio asuu Espoossa ensin Tapiolassa ja sitten Henttaalla. No, tämä aivan ensimmäinen kirja on kyllä pikemminkin helsinkiläis- kuin espoolaiskirja, vaikka Kallio piipahtaakin esim. Niittykummussa. Mitäpä tuosta, sillä lukukokemus oli muuten mukava ja pitkälti juuri siksi, että tarina sijoittui tutuille paikoille. Lisäksi Maria Kallio oli mukavan tavallinen ja inhimillinen tyyppi, kuten muistelinkin. (Joillekin asioille kohottelin kulmiani: ei kai poliisi voi juoda edes siemausta viskiä ja sen jälkeen ajaa autoa!)

Raili Mikkasen romaania olen lukemassa parhaillani. Kerron kirjasta enemmän, kun olen tutustunut koko tarinaan, mutta jo nyt voin sanoa, että kirja on ihastuttava!

Muutaman ensimmäisen sivun ajan Auroran tarina tuntui minusta hieman lapsellisesti tai yksinkertaisesti kerrotulta, mutta sitten tulin sinuiksi tekstin kanssa, onhan sen tarkoituskin olla "helppo" nuortenromaani. Sellaisena se on varsin onnistunut ja aikuisenkin lukijan koukuttava. Olen nyt saanut seurata Auroran debytointia seuraelämässä - puvut ja kampaukset on kuvattu tarkkaan - , 1800-luvun alkupuolen perhe- ja poliittista elämää, onnea ja onnettomuuksia, jotka väijyvät mm. lapsikuolemien ja hinkuyskän muodossa. Ja olen päässyt juoksentelemaan Träskandan mailla nuorten neitokaisten ja heidän villin koiransa kanssa, eväspitoiselle rekiretkelle läheiselle järvelle (Lippajärvi?) sekä aina Viaporiin asti. Oi! Aurorasta voi nauttia kuin vanhan ajan tyttökirjasta, paitsi että se on totta ja tunnistan kaikki paikat. Hyvin hauskaa ja mielenkiintoista.

Espoo - kirjailijoiden kaupunki -teokseen en ole vielä tutustunut. Sen sijaan olen tutkinut, että HelMet-tietokannasta löytyy Espoo-hakusanalla 178 kaunokirjallista teosta. Niin ettei Espoo niin tuntematon kirjallinen kolkka olekaan. Havainnosta innostuneena aion jatkaa Espoo-kirjojen lukemista säännöllisen epäsäännöllisesti. Kunhan olen hieman pidemmällä kotiseutukirjallisuustutkimuksissani, listailen noita Espoo-kirjoja tarkemmin.


Onko kukaan muu jo tarttunut kotiseutukirjallisuushaasteeseen? Millaisia teoksia olet löytänyt ja/tai lukenut?